sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Blue Mellow's Merlin


Muutama viikkoa sitten, meille tuli uusi pieni ja karvainen perheenjäsen, Merlin. Olin jo lapsesta asti haaveillut perheeseemme collieta, varsinkin blue merleä. Ukillani oli tricciuros, jonka kautta rakastuin rotuun ja sen ominaisuuksiin. Kummatkin vanhempani olivat kolmivuorotyössä ja äidillä oli astma, joten koirasta aina haaveiltiin, mutta käytännön syistä asia ei onnistunut.

Viime syksynä aloin taas haaveilemaan omasta koirasta. Kuinka ihanaa olisi olla pieni märkäkuonoinen ystävä nukkumassa sängyn vierellä ja käydä pikkuisen kanssa lenkillä. Aloin tutkimaan erilaisia kasvattajia ja katsomaan, milloin olisi pentuja tulossa. Blue merle poju oli hakusessa ja parhaimmillaan jalostusurokseksi.

Oikeaan aikaan syntyvä pentue ja mukavan oloinen kasvattaja löytyikin etsiskelyn tuloksena ja otin häneen yhteyttä. Vihdissä oleva Blue Mellow's- kenneli kasvattaa pienimuotoisesti kotikennelissä pitkäkarvaisia collieita. Kävin poikaystäväni kanssa katsomassa kasvattajaa ja palaset vain loksahtivat paikoilleen. Sitten vain odottelemaa pentuetta syntyväksi.

Ja odotus oli pitkä, ainakin tuntui siltä. Tammikuun 13. päivä syntyi pentue, jossa oli juuri yksi blue merle uros. Toiveeni kävi toteen, ja täällä se on nyt neljättä viikkoa kotonani. Merlin on minun ja kasvattajan yhteisomistuksessa, sillä se on jalostusuros. Sillä tehdään pentueita ja ollaan tiivissä yhteistyössä kasvattajan kanssa.





 Merlin tuli kotiin maaliskuun puolessavälissä. Olo oli epätodellinen. Pidin autossa sylissäni pientä pentua, joka olisi nyt minun. Merlin uikutti matkalla, mutta kotona oli jo ensitutkiskelun jälkeen rohkeasti menossa! Ensimmäinen yö meni hyvin. Pieni ei itkenyt ollenkaan, vaikkakin pyöri huoneessa. Saimme nukuttua hyvin ja ensimmäinen kokonainen päivä koiran kanssa alkoi.

Luoksetulo oli Merlinille helppo homma, tuli luokse käskystä kiltisti ja tunnisti hyvin oman nimensä. Ollaan yhdessä opeteltu elämään yhteistä arkea ja haettu rytmiä tapakasvatukseen. Hihnassa olo on vielä vähän epämukavaa, mutta onneksi Merlin on nopea oppimaan.



Matkamme on alkanut hyvin, ja toivon että se jatkuu yhtä hyvin vielä pitkään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti